Harrastukset katetroinnin kanssa | Ullan elämää

Varmasti aika moni, joka on joutunut pyörätuoliin huomaa, että oma ajatusmaailma on muuttunut. Varsinkin sellaisissa asioissa sen huomaa mitkä ei ennen vammautumista olleet niin suuressa merkityksessä. Näistä asioista itse oon ainakin kiinnittänyt huomiota siihen kuinka isoon merkitykseen saatavilla olevat WC tilat ovat nousseet. Ennen ei haitannut vaikka tiukassa tilanteessa piti hipsiä puskapissalle, mutta nykyään se ei olekaan enää ihan niin simppeliä.

Puskapissat on olleet jo 18 vuotta mahdottomia ja tilalle on tullut rutiini joka, pakottaa aivot tiedustelemaan ja tarkastelemaan WC tilojen saatavuutta eri tilanteissa jopa viikkoja ennen kuin paikan päälle edes mennään. Onko inva Wc:tä? Jos on niin missä se on? Jos ei ole niin millaiset on normaalit WC tilat? Onko ne pieniä koppeja vai onko mahdollisuus mahtua koppiin tuolin kanssa kaikesta huolimatta? Millainen on WC:n hygienia? Varaanko mukaan omaa vettä tai käsidesiä? Onneksi käyttämäni Compact Eve ei tarvitse ulkopuolista vettä kaiken lisäksi. Pienet yksityiskohdat nousevat äärimäisen tärkeiksi.

Monen vammautuneen päivän ajatukset pyörivät WC:n ympärillä. Siitä on muodostunut jopa pakkomielle ennen reissulle lähtöä. Itse matkustan paljon ja matkat ovat pitkiä. Emme majoitu luksushotelleissa tai ylipäänsä hotelleissa. Asuminen, oleminen ja nukkuminen tapahtuu kaikki Sprinterissä, jossa ei ole WC:tä. Suurin osa ajasta ulkomailla menee auton ratissa tai varikolla pakokaasuissa. Wc-tilat varikoilla on mitä on. Inva WC:t ovat harvassa ja niiden olemassaoloa ja sijaintia seurataan kuin katoavaa luonnonvaraa.

Eikä haasteet selkäydinvammaisen ylivilkkaan rakon kanssa lopu pitkään vessattomaan automatkaan vaan, varikolla ollessa suurin osa ajasta menee kilpaa-ajamiseen, treenaamiseen ja aika-ajoihin, lehdistötilaisuuksiin ja kuvauksiin sekä haastatteluihin. Nuo ajat täytyy rakko saada tottelemaan ja toivoa, ettei se yksi ainoa varikon inva WC ole varattu kun itselle tulee mahdollisuus vihdoinkin päästä WC:hen.

Tähän ainut kertakatetroinnin ratkaisu on rutiinit. Kisareissuilla ja varikolla minulle on muodostunut rutiini. WC:ssä käydään aamulla ensimmäisenä, ennen jokaista pidempää velvoitetta vaikka, ei hätä olisikaan. Mieli on suuressa merkityksessä ja kello. Montako tuntia pystyy olemaan ennen kuin on pakko mennä ja montako tuntia kalenterissa on tapahtumia. Nämä kun opettelee sovittamaan yhteen, niin asiat helpottuvat kummasti. Aina ei ole mahdollista mennä kellon tai rutiinin mukaan, joskus tulee yllättäviä tilanteita ja silloin pitää soveltaa. Tarvittaessa, itse kiipeän vaikka, seinien kautta, siihen normaaliin pieneen koppivessaan, jos on pakko. Hätä ei lue lakia.

Voit tutustua SpeediCath Compact Eve-katetriin täällä